Tässä blokissa kerron omakohtaisia kokemuksia OOBE (out of the body) kokemuksista. Tarkoitus on pohtia ilmiön luonnetta ja samalla saan pidettyä päivkirjaa tapahtumista. Minua kiinnostavat mös toisten ihmisten kokemukset aiheesta.
Kaikki alkoi kaksi viikkoa sitten. Kärsin kovista (kroonisista) kivuista, ja yhtenä synkän epätoivon hetkenä puhelin itselleni: Että jos jumala olet olemassa, niin tee nyt herran tähden jotakin. Samat toivotukset heitin pirunkin suuntaan. Seuraavana iltana löysin itseni selailemassa sivuja, joissa kerrotaan OOBE-ilmiöstä. En muista miten eksyin aiheeseen, mutta olen aikaisemminkin tutustunut mielenkiintoiseen- sensor deprivation tank - menetelmään, jossa kellutaan vahvassa suolavedessä umpinaisessa tankissa, jolloin kaikki ulkoiset aistiärsykkeet saadaan minimoitua, ja se sitten aihuttaa erilaisia "tiloja" sitä käyttävälle henkilölle.
Niin tai näin mutta löysin muutaman sivuston, jossa käytiin läpi proseduuria, jolla ilmiö on mahdollista houkutella esille. Luin siis ohjeet huolellisesti, jotta tietäisin mitä saattaa olla tulossa. Ruumiista irtautuminen saattaa tuntua ahdistavalta kokemukselta, jos se ilmenee odottamatta ja varsinkin jos ei tiedä mitä on tapahtumassa. Samana iltana päätin kokeilla yhtä menetelmää, jossa henkilö ensin keskittyy tiukasti yhteen pisteeseen huoneessa, ja yrittää tyhjentää mielensä kaikesta ajatustauhkasta. Sen jälkeen yksinkertaisesti kuvitellaan kuinka tietoisuus alkaa kohoamaan pään yläpuolelle.
Vaikka tapahtuma on varsin yleinen, niin sen ilmaantumista on tahdonalaisesti vaikea saavuttaa, ja vaatii usein pitkällistä harjoittelua. Jostakin syystä uskoin onnistuvani pyrkimyksissäni. On vaikeaa hallita mieltä niin, että mikään ulkopuolinen tai sisäpuolinen ei sitä saisi herpaantumaan. Toinen seikka, jota jouduin hiukan miettimiään, haluanko oikeasti kohdata tälläistä varsin outoa kokemusta? Lisäksi ymmärsin, että jos tulosta haluaa saada aikaan, niin on uskottava ilmiön olevan todellinen. Rehellisyyden nimissä on sanottava että en oikein uskonut, mutta toisaalta en voi tietää asian oikeaa laitaa.
Ensimmäisessä yrityksessä makasin pitkälläni, pää ja hartiat hiukan korkeamalla kuin jalat. Keskityin tiukasti yhteen pisteeseen yläpuolellani tuijottamalla sitä, ja koetin siirtää tietoisuuttani siihen samaiseen pisteeseen. Aikaa ensimmäiseen outoon tuntemukseen meni vain ehkä kymmenisen minuuttia. Kerran jaloissani alkoi tuntua hentoa pistelyä - samanlaista kuin ne olisivat puuduksissa. Samalla tuli tunne, kuin olisin kohonnut hiukan korkeammalle. Pelästyin hiukan ja keskittymiseni herpaantui, jolloin outo tunne kohoamisesta katosi.
En ollut varma olinko vain kuvitellut tai silmäni tehneet tepposen tiukasta tuijottamisesta. Tein harjoituksen ehkä noin parikymmentä kertaa, ja jokaisella kerralla sama toistui. Yritin pitää ajatukseni koossa, ja vakuuttelin itselleni, että mitään pelättävää ei ole. Pelko väheni asteittain lieväksi jännitykseksi, mutta sekin riitti häiritsemään keskittymistäni sen verran, että en päässyt tuota kohoavaa tunnetta pidemmälle.
Edelleenkin olin varsin epäilevällä kannalla, mutta koska jotakin oli selvästi tapahtunut, niin asiaa oli tutkittava lisää. Uusin kokeen parina päivänä useita kertoja, ja koetin porautua syvemmälle ilmiöön. Minusta tuntui - että lukuisista yrityksistä huolimatta - en oikein edistynyt, vaan pääsin aina samaan kohtaan jossa kohoaminen tuntui muutaman sekunnin ja keskeytyi nopeasti sen jälkeen.
Joten kävin läpi ohjeita uudestaan, ja tajusin että minun olisi pitänyt sulkea silmät alkukeskittymisen jälkeen. OOBE:a on tutkittu melko vähän, koska se on aiheena haastava ja on vaikea saada tapahtumaa ilmenemään laboratorio-oloissa. Lukuisten ihmisten kertomuksia on kuitenkin kirjattu ylös haastatteluin, ja on joitakin ilmiöitä jotka esiintyvät yleisesti monen henkilön OOBE-kokemuksen aikana.
Kehon läpi kulkeva vibraatio on monesti mainittu tunne OOBE-tilaan tultaessa. OOBE:n aikana ruumiin läpi kulkee ikäänkuin sähkövirtaa, joka tuntuu aaltoina, väristyksinä pistelynä tai kihelmöintinä tai niiden jonkinlaisena sekoituksena. Havainto omista jäsenistä katoaa ja ne saattavat olla haalvaantuneina. Henkilö tuntee usein kohoavansa ilmaan, ja näkökentässä saatetaan havaita ympäristö melkein luonnollisena tai sitten vain jonkinlaisia symboleita ja kuvioita ym. valoilmiöitä. Jotkin kuulevat ylimääräistä taustahälyä tai ääniä. Selkeänä erona unitilaan - OOBE:ssa henkilön tarkkaivaisuus säilyy lähes koko tapahtuman ajan.
Sitä seuraavan harjoituksen aloitin tutulla kaavalla silmät auki keskittyen tiukasti yhteen pisteeseen, ja kun tunsin saavuttaneeni riittävä keskittymisasteen, niin suljin silmäni. Sen jälkeen toistin pyrkimykseni keskittää tietoisuus katonrajaan, ja käytin metodina ohjetta, jossa neuvottiin ajattelemaan että jokin vetovoima vetää minua kohti katonrajaa. Tämä auttoi minua eteenpäin. Tunsin ylävartaloni roikkuvan ilmassa ehkä noin metrin korkeudella. Sen ylemmäksi en päässyt vaikka kuinka yritin. Ajattelin olevani oikeilla jäljillä, sillä kokemus oli erittäin todenmukainen. Toistin tätä menetelmää useita kertoja, ja ajattelin että harjoitus tekee mestarin.
Jossakin vaiheessa huomasin selkeästi yli yrittäväni, ja se haittasi keskittymistäni. Jännitin vartaloni lihaksia tarpeettomasti ja silmät tuntuivat muljuvan päässä niin että niihin koski. Koska kaikki mikä tapahtuu, tapahtuu pään sisällä tai jossakin ruumiin ulkopuolella, niin lihasten jännittäminen ei auttaisi asiaa. Harjoittelin lisää viikon aikana, ja päätin edetä askel askeleelta, jotta uusia kokemuksia ei tule liian monta kerralla. Tieto täytyy soveltaa taidoksi ajatuksen kanssa, mutta pää tyhjänä ei saisi paljoa ajatella!
Aina kun tein harjoituksen niin etenin rauhassa, ja annoin uusien kokemusten tulla omalla painollaan. Ei niin että vain odottaisin mitä tapahtuu, vaan aktiivisena toimijana joka vaikuttaa tapahtumien kulkuun, mutta ajatusten on silti pysyttävä hyvin kasassa harjoituksen aikana. Turha hätäily ja jännittäminen ei toimi. Kävin läpi ohjeita, ja kokeilin vinkkejä korkeintaan vain muutaman yhdellä harjoituksella. Noin puolessatoista viikossa opin vakauttamaan ilmassa kellumisen, ja harjoitus tuntui ehkä jonkinlaiselta meditoinnilta, jossa vaeltelin mieleni avaruudessa ja kelluin miellyttävästi tyhjyydessä.
Seuraava selkeä edistysaskel tuli neuvosta, jossa käskettiin kuvittelemaan kuinka ruumis tai jäsenet pitenevät. Ohjeessa neuvottiin kuvittelemaan jokin esine tai kohden huoneessa, joka ei kuitenkaan ole käden ulottuvissa. Ojennetaan kättä kohdetta kohti, tartutaan siihen ja tunnustellaan sitä ja lopuksi viedään käsi kohteen läpi. Tein työtä käskettyä ja yllätyksekseni huomasin kuinka tunsin käteni liikkuvan, vaikka se oli paikallaan. Tiesin käteni olevan paikallaan. Tunne oli kuin käsi olisi pidentynyt muutaman metrin mittaiseksi, ja olisin voinut tunnustella esinettä. Tapahtuma ei vastannut todellista tapahtumaa, mutta silti muistutti sitä.
Huomasin pystyväni kokemaan jotenkin valveillakin, kuinka ojensin kättä vaikka kymmenen metrin päähän. Tartuin esim. autolla ajaessa valotolpista kiinni, ja tunsin kylmän metallin kädellä. Taito jonka varmaan jokainen oppii nopeasti, jos hoksaa kokeilla. Urheilijat tekevät sitä harjoitellessaan kylmäharjoittelua.
Eilen kokeilin neuvoa jossa on hangattava käsiä yhteen, ja kuviteltava miltä kädet näyttävät, miltä se tuntuu ja minkälaista ääntä se aiheuttaa. Keskityin edellämainittuun harjoitteiseen ankarasti, mutta mitään mainittavaa ei ensin tapahtunut. Tunsin käsieni hierovan toisiaan, mutta en nähnyt niitä enkä kuullut mitään. Olin jo luovuttamassa, kun näin välähdyksenomaisesti käteni sivulla. Näkymä kesti vain hetken, mutta tarpeeksi kauan että tiesin tekniikan toimineen.
Tänään suoritin ensimmäisen lyhyen kävelyn pihatiellä. Yhdistin käsien hieromiseen kävelyn ajattelemisen. Kuvittelin käveleväni pihatiellä niin, että ensin tunnustelin miltä kävely tuntuu jaloissa, ja kun sain tunteen että kävelen, niin rupesin kuvittelemaan miltä tiellä näyttää. Näkökenttääni ilmestyi ensin geometrisiä kuvioita, kuin rakennusten ja teiden ääriviivoja, jotka sitten muuttuivat maisemaksi pihatiellä. Kokemus oli lyhyt, vain muutamia sekunteja, ja tuntui enemmän unelta kuin konkkreettiselta kokemukselta.
Oppaiden mukaan kokemusta saa syvennettyä lähes aidon kokemuksen tasolle, ja mielenkiinnolla odotan kuinka minun kohdallani asian laita on. Koin myös mielenkiintoisen ilmiön eilen, kun minua häirittiin kesken harjoitteen. Vaimo tuli kysymään jotakin, mutta en kyennyt vastaamaan. Huulet eivät totelleet, ne olivat kuin halvaantuneet.
Miksi kirjoitan tätä blokia? Minulla ei ole mitään uskonnollista agendaa tai en usko mihinkään yliluonnolliseen. En harrasta astrotieteitä tai muuta vastaavaa "tieteenalaa". Olen kuitenkin saanut kokea omakohtaisesti, että ilmiö on todellinen - ainakin minulle. Hataran nettitiedon valossa näyttäisi siltä, että ilmiö on varsin yleinen. En vain ole löytänyt mitään suomenkielistä sivustoa, missä voisi keskustella tästä ilmiöstä, joten kirjoitan kokemuksistani tänne. Netti on siitä mukava media, että siellä ei tarvitse yleensä keskustella itsensä kanssa, joten kaikki mielipiteet ja kokemukset ovat enemmän kuin tervetulleista.
Jos onnistun laajentamaan taitojani OOBE:n tiimoilta, niin jaan kokemuksiani täällä jatkossakin.
Floating tank experience
paranormaali.wiki
http://research.obe4u.com/
http://www.web-us.com/oobe/oobe.htm
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti